Togakure ryū Ninpō
戸隠流忍法
"Piilotetun oven koulu”
Togakure ryū Ninpôn sanotaan saaneen alkunsa Heian-kauden lopulla. Koulukunnan perustajana pidetään Daisuke Nishinaa.
Koulukunnan ensisijainen tavoite on pakeneminen (Tonpō), tiedonhankinta ja taistelun välttäminen. Opetuksessa painotetaan, että todellinen voitto on selviytyminen ilman turhaa verenvodatusta tai suoraa yhteenottoa. Jos tilanne vaatii fyysistä toimintaa, käytetään yllätyksellisyyttä, hämäystä ja etäisyyden välitöntä murtamista suojautumiseen.
Togakure-ryū tunnetaan omista perinteisistä työkaluistaan ja asetyypeistään. Näihin kuuluvat Senban Shuriken (nelisakarainen heittotähti), Shukō (kämmeniin kiinnitettävät metalliset kämmenpiikit kiipeämiseen ja puolustukseen), Kyoketsu-shōge (köydellinen koukkuterä) sekä Kama-yari (koukkupäinen keihäs, jota käytetään sekä vetoihin, torjuntoihin että kiipeämisen apuna).
Ninpō Taijutsu 忍法体術
Jakautuu seuraaviin kokonaisuuksiin:
Taijutsu Ukemi Gata 体術受身型
Shinobi Gaeshi Gata 忍返型
Santo Tonkō no Kata 鼠逃遁甲の型
Liikkuminen on poikkeuksellisen matalaa, ketterää ja joustavaa. Harjoitukseen kuuluu äänetön askellus, matalat rullaukset epätasaisessa maastossa sekä kyky mukautua ympäristöön. Aseettomissa muodoissa keskitytään pääasiassa otteista vapautumiseen ja vastustajan sitomiseen.
Edellä mainituut yhdistettynä Gyokko Ryū Kosshijutsuun ja Koto Ryū Koppojutsuun muodostavat Togakure ryū Ninpōn Taijutsun.
Bikenjutsu 秘剣術
Koulukunnan miekkataito poikkeaa tavanomaisesta samuraityylistä. Se käyttää lyhyempää ja suorateräisempää miekkaa (Shinobigatana), ja tekniikat painottavat matalia asentoja, yllätyksellisiä pistoja ja miekan käyttöä suojana. Erityispiirteenä harjoitellaan miekan käsittelyä yhdessä kämmenpiikkien (Shukō) kanssa sekä epätavallisia strategioita, kuten miekan heittämistä pakenemisen mahdollistamiseksi.
Gotō no jutsu 五遁の術
"Viiden elementin (puu, tuli, maa, metalli ja vesi) periaatteisiin pohjaava perinteinen taktiikka, jota käytetään takaa-ajajien eksyttämiseen, maastoon sulautumiseen ja piiloutumiseen. Harjoituksessa opetellaan hyödyntämään luonnon omia elementtejä (kuten kasvillisuutta, varjoja, maastonmuotoja ja vesistöjä) suojan saavuttamiseksi.
